Monthly Archives: January 2014

Simplified Human Capital Production Function

Revenue is the function of human resource (HR, FTE), theoretical yearly working time (TYW, h), business coefficient (K, $/h), Quality of Working Life (QWL, %) and auxiliary working time (AW, %)

Revenue = HR x TYW x K x QWL x (1 – AW)

and further the operating profit (EBITDA) is along the cost calculation

EBITDA = Revenue – Variable expenses – Staff expenses – Other fixed costs

Figure illustrating human capital production function

Figure illustrating human capital production function

Note! Theoretical yearly working time means Full Time Equivalent labor hours. The staff size (HR) is calculated in Full Time Equivalent. HR has to be in accordance with staff costs. Business coefficient can be calculated from latest annual account. This coefficient describes how much one effective working hour can produce revenue. Auxiliary working time is time share in percent that is not used for actual work. It includes vacation, maternity leave, absence, training, orientation, HR-best practices and time used for HRD. Quality of Working Life descrcibes the utization of intangible human capital. It should be measured using specific organization inquiry or QWL-audit.

When analyzing human capital productivity one has to bear in mind that most of the parameters are in connection with each other. For example increasing personnel (HR) will decrease QWL and increase staff costs. Describing these connections makes equation more complicated. More thorough equation can be read from my latest article: Kesti M. (2013). Human Capital Production Function, GSTF Journal on Business Review, Volume 3, Number 1, pages 22-32.

For more information about analyzing HRM-Performance and latest research, please leave your contact information:

Henkilöstötuottavuuden laskenta yksinkertaistettuna

Henkilöstön vaikutus liiketoimintaa voidaan analysoida seuraavalla kaavalla:

Liikevaihto = HR x TSV x K x QWL x (1 – RA)

josta edelleen käyttökate saadaan seuraavalla kustannuslaskennan kaavalla

EBITDA = LV – muuttuvat kulut – HR-kulut – muut kiinteät kulut

LV = Liikevaihto (kuntaorganisaatiossa tämä vastaa palvelujen tuottamisen liiketoimintakapasiteetia)
HR = henkilöstömäärä (FTE, joka saadaan laskettua HR-kirjanpidosta)
TSV = teoreettinen säännöllinen vuosityöaika (n. 1900 h/v)
K = liiketoimintakerroin eli tehollisen työajan suhde liikevaihtoon (saadaan esimerkiksi edellisen vuoden toteumasta)
QWL = työelämän laatu (Quality of Working Life) (esim. mitattu työhyvinvointi)
RA = rakenteellinen ajankäyttö (mm. lomat, poissaolot, perhevapaat, työn opastus, koulutus, HR-käytännöt ja oman toiminnan kehittäminen) (nämä saadaan pitkälti HR-kirjanpidosta)

Analysoinnissa on muistettava, että monilla kaavan parametreillä on syy-seurausyhteys toisiinsa. Esimerkiksi jos rakenteellista ajankäyttöä lisätään vähentämällä koulutusta ja HR-kehittämistä, niin QWL heikkenee ja voi kokonaisuutena johtaa liikevaihdon vähentymiseen. Henkilöstömäärän muutokset vaikuttavat myös työelämän laatuun yleensä heikentävästi ja lisää rakenteellista ajankäyttöä, koska työn opastus vaatii enemmän aikaa. Työelämän laatua voidaan parantaa panostamalla HR-kehittämiseen, jolloin rakenteellinen ajankäyttö lisääntyy ja syö liikevaihtokapasiteettia. Mikäli HR-kehittäminen tehdään riittävän tehokkaasti, on kokonaisvaikutus positiivinen ja liikevaihto kasvaa. Siksi on tärkeää tehdä vaikuttavuudeltaan tehokasta henkilöstön kehittämistä. On myös muistettava, että henkilöstötuottavuuden kaavan parametreilla voi olla yhteys kustannuslaskentaan. Esimerkiksi jos teoreettista säännöllistä vuosityöaikaa lisätään ylitöinä tai vähennetään lomautuksilla, on sillä vaikutus henkilöstökuluihin. Kun työelämän laadun kehittyminen lisää tehollista työaikaa, niin voidaan mahdollisesti vähentää muuttuvissa kuluissa olevia ostoja, jolloin tuottavuus paranee. Erilaiset syy-seurausyhteydet tulevat esille organisaatiokohtaisessa analyysissä, jonka perusteella voidaan tehdä strategisesti oikein kohdennettuja kehittämistoimenpiteitä. 

Henkilöstötuottavuuden laskenta on kansainvälisessä tiedeyhteisössä hyväksytty ja sen toimivuus on todennettu käytännön tutkimuksissa.